Tapahtumarikas viikko takana!
Nyt voi jo hengähtää!
Vaikka paljon olenkin esiintynyt, on sisälläni vielä se sama pieni tyttö, joka ala-asteella sairastui aina ennen esityksiä. Niin kovasti silloin esiintymistä jännitin. Kun syksyllä sain tietää, että sain esitykseni läpi kahteen todella isoon ja arvostettuun tapahtumaan, olin hieman kauhuissani. Ajatuskin siitä, että kulkisin ympäri Suomea puhumassa ammattilaisille näin lyhyen ajan sisällä nosti palan kurkkuun. Miten ikinä selviäisin siitä jännityksestä? Lisää jännitystä toi se, että junien aikataulut eivät oikein menneet nappiin ja yhteen esitykseeni ehdin paikalle vain viisi minuuttia ennen esitykseni alkua. Jännitystä ei myöskään lieventänyt se, että kummassakin esityksessäni olin ensisijaisesti ammattilainen, joka esitteli omia innovaatioitaan. Kokemustieto oli vain pieni sivujuonne ja se toimi ammatillisen tiedon täydentäjänä. Olin oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Viikko meni kuitenkin nopeasti ja onnistuin esityksissäni. Lisäksi sain etuoikeuden kuulla monia arvostettuja ammattilaisia, huikean hienoja kokemusasiantuntijaluentoja ja sain keskustella mukavien ihmisten kanssa.
Samalle viikolle osui myös vaikeat kokemukset voimavaraksi ryhmän tapaaminen ja saimme sovittua Pelastakaa Lapset ry:n edustajan kanssa syksylle varsin mielenkiintoisen koulutuskiertueen. Sainpa vielä samalla viikolla tietää senkin, että kirjoitukseni tullaan todennäköisesti julkaisemaan tieteellisessä aikakauslehdessä Januksessa.
Viikko oli ammatillisesti huikea. Silti viikon kohokohtiani olivat illallinen hyvän ystävän kanssa, yksin rauhassa syöty hotelliaamiainen sekä tietenkin viikonloppu oman perheen kanssa. Huikeita viikkoja toivon myös teille kaikille!